Sähkö tontilla

Saimme vihdoin sähkönkin tontille. Unohdin palauttaa aggregaatin perjantaina, mutta vein sen tänään heti aamusta vuokraamolle ja siellä oli tosi reilu kaveri ottamassa sitä vastaan. Hän otti vuokran vain torstailta ja perjantailta ja jätti viikonlopun veloittamatta. Sinne liikkeeseen on helppo palata uudestaan.

Nyt on vuorossa sähkösuunnitelmien odottaminen. Kerminen lupaili niitä ihan lähipäivinä. Kävin myös eilen illalla sähköpostikeskustelun Kalen kanssa alakerran lattiavalun paksuudesta. Meillä on kuviin piirretty vain 7 sentin valu. Sain kuitenkin hyviä kommentteja työkaveriltani (kiitos Stefan) asiaan liittyen ja kysäisin Kalelta asiasta. Meille tuleekin kuvista poiketen näillä näkymin 10 sentin valu, jolloin kaadot on helpompi tehdä ilman, että tulee ongelmia lattialämmitysputkien kanssa. Tämä pitää vain huomioida alapohjan täyttövaiheessa, jotta täyttöä ei tehdä liian ylös. Jos täyttö tehdään liian ylös, myös lattian korkeus nousee ja mm. keittiön työtason korkeus jää matalammaksi, kun välitason ikkuna tulee vastaan.

Anturat valettu

Viikko taas takana. Aika hyvin on päästy alkuun. Saimme kuin saimmekin tarvittavat tarvikkeet tiistaina tontille, myös Formex-muotit olivat ilmestyneet aamuyön tunteina paikalle. Rahtikirjan toimitusajan kohdassa luki vain "kiire". Tiistaina oli hieman sateinen keli, mutta ahkerasti Staadin porukka työskenteli muottien kimpussa. Maanantaina kaupunki oli toimittanut kulmapisteet tontille ja Haaviston miesten pohjat olivat tehty hienosti oikeaan kohtaan.

Keskiviikkona aamupäivästä oli sekä talon että tallin anturamuotit paikoillaan ja raudoitukset tehtynä. Meillä oli tiistain ja keskiviikon välisen yön myös maadoituskuparit anturat muoteissa kiinni. Pelkäsin hieman, että niitä ei aamulla enää löydy, mutta olivat onneksi paikallaan. Tiistaina alkoi sitten show sähkölaitoksen kanssa. Sieltä tuli tieto, että meillä ei mukamas ole liittymissopimusta tehtynä. Olin kuitenkin tehnyt 11.5. liittymissopimuksen tilapäisestä sähköstä työmaalle, joka oli tässä projektin aikana sitten tarkoitus muuttaa pysyväksi. Puhuin puhelimessa sähkölaitoksen edustajan kanssa ja heille ei tämä tilapäinen liittymissopimus yllättäen käynytkään, koska meidän tontille oli laitettu oikea mittauskeskus työmaakeskuksen sijaan. Kysyin, mitä tämä sitten tarkoittaa. Kuulemma sitä, että saamme sähköä ehkä 2-3 viikon kuluttua. Minulla paloi hermot aikalailla kokonaan siinä puhelimessa. 2-3 viikkoa viivettä vain sen takia, että paperin otsikko on "väärä"? Pääsimme suhtkoht kiivaan sananvaihdon jälkeen kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että pyrimme puolin ja toisin hoitamaan asian mahdollisimman nopeasti kuntoon.

Lopputulos tähän showhun on se, että saamme sähköt (toivottavasti) ensi maanantaina. Tämän tiedon sain vasta nyt perjantaina. Aikaisemmin emme olisi niitä kuuulemma saaneetkaan, koska (yllätys, yllätys) Veralla ei ollutkaan valmiudet sähkönsyöttöön vielä valmiina, vaikka niidenkin piti olla kunnossa jo heinäkuun alussa. Kaikesta sählingistä huolimatta keskiviikkona kuitenkin valettiin molemmat anturat iltapäivän ja illan aikana.

Torstaihin mahtui sitten taas vesishow. Vesimittarinhan piti tulla jo keskiviikkona, mutta saimmekin sen sitten torstaina. Olin itse paikallaaamulla , kun Tampereen Veden asentajat tulivat asentamaan mittaria. Ensimmäinen kommentti: "Voimme me mittarin asentaa, mutta ei noissa runkoputkissa ole vielä pisaraakaan vettä." Mitä!? Eli vesilaitoksellakaan ei ollut valmiudet vielä kunnossa. Mutta tällä kertaa onni potkaisi. Samaan aikaan kuin miehet asensivat meille mittaria, katua pitkin asteli toinen porukka avaamassa kaivon kansia ja vesisulkuja kadun alla. Kyseinen porukka laittoi runkoputkia huuhteluun, jotta epäpuhtaudet poistuvat. Kysyin heiltä, voimmeko (pakko voida) käyttää vettä muuraamiseen. He sanoivat, että heidän puolestaan kyllä, kunhan emme juo sitä missään nimessä ennen ensi viikon alkua. Lupasin, että emme juo. Huh, oli helpotus saada vettä työmiehille ilman säiliön kanssa sähläämistä.

Sähkö oli kuitenkin vielä ongelmana. Ja torstaiaamuna elättelin vielä toiveita, että saisimme sähköt tontille sinä päivänä. Yhdentoista aikaan sain tietää, että ainakaan torstaina emme missään nimessä saisi sähköjä, joten ei muuta kuin raksapakun nokka kohti konevuokraamoa ja aggregaattia hakemaan. Messukylästä ne olivat loppu, mutta Epilästä löytyi. Yhden aikaan olin aggregaatin kanssa tontilla ja Staadin miehet pääsivät muuraushommiin, vihdoinkin. He muurasivatkin ahkerasti ja iltakahdeksalta tallin sokkeli oli muurattu valmiiksi asti. Jälki näyttää minusta hyvältä.

Perjantaina raksalla ei tapahtunut mitään. Vain Lakan rekka kävi tuomassa lastin kiviä tontille ensi viikkoa varten. Staadin porukka oli suunnannut jo viikonlopun viettoon lahden eteläpuolelle.

Ensi viikolla odottelemme siis sähköjä ja talon perustukset alkavat nousta. Hyvässä vauhdissa ollaan. Loppuun vielä kuvia viikon varrelta.

Formex + ammattilaiset = nopeaa

Maadoituskupari anturaraudoituksessa

Tallin antura

Ja talon antura

Tallin sokkelin muurausta

Siistiä jälkeä

Rakennukset alkavat hahmottua tontille yhä paremmin.

Pientä häslinkiä

Heräsin tänä aamuna puoli kahdeksalta siihen, kun Pilvi kiikutti soivaa puhelinta minun luokse sänkyyn. Jos joku tuttu ihmettelee, miten olin nukkumassa niin myöhään, niin olin päässyt töistä kello 12 yöllä =). Erkki soitti (Staadin pomo) ja kertoi, että työmiehet eivät löydä tontille ja Kale ei vielä vastannut puhelimeen. Minä siitä sitten suuntasin samantien tontille päin. Vain tapaamispaikka jäi hieman epäselväksi. Odottelin ensin yhdessä risteyksessä ja sitten toisessa, kunnes Erkki soitti uudestaan (Erkki oli itse laivassa matkalla kohti Helsinkiä) ja kertoi, että työmiehet ovat Siwan edessä. Kurvasin Siwalle ja sieltä löysinkin 4 karskia virolaista, jotka sitten ajelivat perässäni tontille. Olin jo Erkin ensimmäisen puhelun jälkeen hieman huolissani, että mitä miehet tontilla oikein tekisivät, koska käsittääkseni mitään tarvikkeita ei vielä ollut tullut. Jotain pientä tietokatkosta Erkin ja Kalen välillä oli ollut, mutta päivän aikana saatiin sotkut selviksi ja huomenna eli tiistaina tontilla pitäisi olla tarvikkeita anturoiden aloittamista varten. Toivotaan vain, että myös Formex-muotit saadaan paikalle.

Erkki kyseli myös sähköjen ja veden perään. Sähköt on tilauksessa ja soitin sitten iltapäivällä vesilaitokselle ja sain mittarin asennuksen keskiviikoksi aamupäivälle, joten eiköhän nekin siitä järjesty. Sähköä saa aina tarvittaessa sitten aggregaatillakin.

Päivä oli melkoisen sekava, mutta asiat kuitenkin järjestyivät mielestäni hyvin. Huomenna aamulla menen ihmettelemään, onko rakennuksen kulmapisteet sielläpäinkään, missä me niiden luullaan olevan.

Viime hetken sähläystä

Huomenna se sitten alkaa. Haavisto tuo kaivinkoneen tontille ja maatyöt alkavat. Rakennuslupakin pitäisi olla ok. Kotiin asti päätös ei vielä ole ehtinyt, mutta suullisesti se on meille kerrottu.

Tämä viikko on ollut todella sekava. On ollut häslinkiä salaojien ja radonputkien suunnittelujen kanssa. Sähkösuunnittelun aloituksella oli myös kiire. Meidän sähkösuunnittelija on Kari Kerminen Akaan sähköstä. Olen pommittanut häntä pitkin viikkoa erilaisilla sähköposteilla, kuvilla ja toiveilla. Toivottavasti saadaan se puoli ajoissa kuntoon.

Oli myös epäselvää, kuka suunnittelee keskuspölynimurin. Nyt mennään meidän omalla suunnitelmalla, jolla on imurin myyjän hyväksyntä. Imuriksi tulee Puzerin Eeva. Kiitokset vain Jani Vuorelalle aktiivisesta asiakaspalvelusta.

Oma asuntomme on tässä välillä myyty. Väliaikaisen asunnon metsästys on käynnissä. Toivottavasti saadaan sekin asia pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian.

Välillä on meinannut hieman stressiäkin pukata pintaan, mutta kyllä se kait tästä. Luotan ja uskon (ainakin toivon) siihen, että asiat yksinkertaistuvat, kun suunnitteluvaihe on takana ja itse rakentaminen alkaa rullaamaan eteenpäin.

Mutta huomenaamulla suuntaan aikaisin tontille ja kerron kaivurikuskille, että haluamme säästää pari kiveä tontille pihakoristeeksi. Siitä se lähtee.