Pitkiä päiviä

Pitkät ja työntäyteiset päivät raksalla häiritsevät pahasti blogin päivittämistä :)

Mutta tänään olinkin kotona jo poikkeuksellisesti seitsemän maissa illalla, joten hieman ehtii kirjoittelemaankin. Muut päivät ovatkin menneet kutakuinkin lähelle yhtätoista kotiinpaluun osalta. Mutta tehdäänpä yhteenveto, mitä puolentoista viikon aikana on tapahtunut, jos vielä suurinpiirtein muistaisin tapahtumat.

Puolitoista viikkoa takaperin lauantaina (30.7.) isäni tuli auttamaan rakennuspuuhissa ja ensimmäisenä oikeana rakennushommana oli pystystyroksien asennus talliin sekä talon kantaviin väliseiniin. Myös Pilvin isä Timo oli auttamassa. Styroksien kiinnittämistapa oli hieman hakusessa, mutta olin etukäteen hakenut kaupasta sekä isoja nauloja, muovisia naulauslevyjä että vesiliukoista rakennusliimaa. Kaikki nämä olivatkin tarpeen ja toimivat tässä tarkoituksessa hyvin. Talliin tuli 2 x 50 mm styroksia, joista sisemmän naulasimme sokkeliharkkoon ja siihen päälle sitten liimasimme toisen styrox-kerroksen. Talon väliseiniin tuli vain yksi 50 mm levy, jonka liimasimme, koska valuharkkoon naulan lyöminen oli melkoisen haastavaa. Työ saatiin muutamaa levyä vaille valmiiksi. Puuttuvia levyjä ei voinut vielä laittaa valmiiksi, koska seuraavina päivinä oli tiedossa läpivientireikien tekemistä kantaviin väliseiniin, koska ne olivat seinien nostovaiheessa sieltä erinäisten syiden takia unohtunut.

Talon sokkeli ja antura saivat bitumihuovan suojakseen.

Maanantaina 1.8. oli melko turhauttava aamupäivä raksalla. Olin heti aamulla paikalla, mutta en saanut oikein mitään järkevää aikaiseksi. Yritin lähemmäs pari tuntia laittaa yksin "boaa" eli tallin lämpökanaalia tallin sokkelin ali, mutta boa vei voiton. Keskipäivällä soitin Timon avuksi ja saimmekin kahdestaan kanaalin melko nopeasti paikalleen. Laitoin saman päivän aikana myös pari suojaputkea sähköille talon anturan ali tekniseen tilaan. Niihin tulee sitten aikanaan terassin ja pihan sähköjä. Omasta mielestäni keksin melko hyvän tavan laittaa vetonarun 50 mm suojaputkeen. Sidoin langanpäähän kaksi painavaa metallirengasta, jotka helposti menivät omalla painolla putkessa eteenpäin, kun putkea järjestelmällisesti nosti ylös.

Tiistaina (2.8.) Staadin miehet tulivat timanttiporan kanssa tekemään unohtuneet läpiviennit väliseiniin. Viisi tuntia siinä meni raavailla ammattilaisillakin, joten taitaa sokkeli muutamat tuiskeetkin kestää myöhemmin. Tiistaina siivosimme tonttia, koska Haaviston miehet olivat keskiviikkona tulossa tekemään täyttöjä. Kannoimme Timon kanssa kaikki raudoitusverkot naapurin tontille (kysyin kyllä luvan) ja ison lautakasan tien reunaan tontin yläpuolelle. Illalla asentelin sitten puuttuvat pystystyroksit talon seiniin sekä kannoin Antin kanssa styroksipaketit tallin edestä (kaivinkoneen tieltä) pois. Innostuin myös laittamaan styroksilevyt autokatoksen ja tallin välisiin seinin, koska ne kuvissakin on. Toivottavasti säästää lämmityskuluissa, koska myöhään meni. Ja vielä lopuksi siivosin tonttia hieman lisää.

Keskiviikkona. 3.8. alkoi täyttövaihe. Sovimme työmiesten kanssa, että sisäpuolelle pelkkää sepeliä, niin eipähän tarvitse ainakaan edes miettiä mitään suodatinkankaita, eikä ainakaan nouse kosteus. Torstai-aamuna kävin vielä tapaamassa meidän vastavalittua sähköurakoitsijaa tontilla ja nappasin samalla pari kuvaa. Sähköurakan tekee Instekno Oy. Tämän jälkeen suuntasimmekin pitkäksi viikonlopuksi mummulaan ja mökille kavereiden kanssa.

Sunnuntaina 7.8. tulimme kotiin kolmen maissa ja olin tontilla jo kello neljä. Sää oli hyvä, joten halusin mennä laittamaan radonkermiä paikoilleen, jotta alkuviikosta voisimme aloittaa lattiastyroksien laiton. Maisema oli muuttunut aika huimasti siitä, mitä olin viimeksi torstaina nähnyt. Sehän näyttää jo talon sokkelilta :). Isä oli taas auttamassa. Radonkermin laittaminen sujui ihan kohtuullisesti, mutta ainakin minun laittamana kiinnitysmassa loppui jo ennen puoliväliä.

Radonkermiä asennettuna

Maanantaina selvittämään, mistä saisi lisää massaa ja päädyin ostamaan Sikan elastista kiinnitysmassaa. Yön aikana oli kuitenkin satanut ja märän betoniharkon, liimamassan ja radonkermin yhdistelmä ei toiminut laisinkaan. Ei auttanut muuta kuin odottaa sokkelin kuivumista. Lipsonen oli myös laittamassa viemäreitä ja kylmiä vesiä täyttösepelin sekaan ja isä sitten tasoittelin kaivuujälkiä siinä odotellessa. Minä yritin kuivatella sokkelia kuumailmapuhaltimella kohtuu tuloksin. Päivän aikana tuli myös ilmi seikka, jota olin hieman itsekin jo epäillyt. Vesiputkilta puuttui reiät, joista ne saataisiin seinien sisään. Nykytaloissa (ainakin kivitaloissa) vesiputket tulee seinien sisään. Yritin reikien tekemistä ensin omalla, Biltemasta hankitulla, poravasaralla. Joo, ei. Suuntasin vuokraamoon ja otin sieltä Hiltin varustettuna 32 mm terällä. Timo oli myös tullut tässä välissä tontille apuun ja siinä sitten kolmeen mieheen porattiin reikiä seiniin. Pari tuntia taisi pyörähtää ennenkuin putket olivat seinien sisällä. Hilti meinasi viedä kyllä miestäkin välillä.

Porauksen jälkeen laitoimme sitten loput radonkermit paikoilleen. Pääsimme päivän alkuperäiseen työhön eli lattiastyroksien asentamiseen vasta illalla puoli seitsemän maissa. Seitsemän maissa Stefan tuli apuun ja asensimme styrokseja lähes yhteentoista illalla. Työntäyteinen päivä. Olin sopinut Kalen kanssa, että lattiavalu olisi perjantaina ja kotiin ajellessani mietin, miten mahtaa käydä.

Tiistai-aamuna (9.8.) menin Hiltin palautuksen jälkeen tontille puoli kahdeksan maissa. Isä jo odottelikin siellä. Styrokseja lisää täytön päälle. Tein myös heti aamutuimaan päätöksen, että valua on siirrettävä ja sovin Kalen kanssa sen maanantaille 15.8. Stefan tuli kahdeksan jälkeen ja homma kyllä sujui, mutta hidastahan se oli, kun teimme tosi tarkkaa työtä. Isä joutui lähtemään iltapäivällä ja siihen mennessä oli kaikkialla muualla alempi kerros laitettu, paitsi varastossa ja teknisessä tilassa. Meillehän tuli siis 2 x 100 mm styroksia, alempi kerros routaa ja ylempi lattiaa. Iltaan mennessä tilanne oli se, että kaikkialla muualla oli valmista, paitsi teknisessä tilassa ja varastossa oli vain hieman routakerrosta laitettuna. Keli oli hieman surkeahko tiistain aikana, mutta vedenpitävä takki auttoi kyllä huomattavasti siinä asiassa.

Tänä aamuna hieman laiskottelin ja olin tontilla vasta kello yhdeksän maissa. Aloitin kevyesti ja piirtelin väliseinien ja takan paikat styrokseihin. Siinä samalla eri huoneet ja tilat hahmottuivat ihan eri tavalla kuin aiemmin. Mielestäni tilojen muoto ja koot vastasivat hyvin mielikuviani. Iltapäivällä jatkoin sitten styroksien kanssa ja asentelin iltaan mennessä varaston ja teknisen tilan loppuun. Jätin pahimman hässäkän teknisessä tilassa vielä laittamatta, koska sovimme, että valamme siihen lattian joskus myöhemmin. Ellen sitten innostu laittamaan sitä vielä viikonlopun aikana.

Huomenna tulevat sitten putkari ja sähkäri laittamaan omat tuotteensa styroksikerrokseen. Alamme myös nostella raudoitusverkkoja paikalleen ja jatkamme sitä todennäköisesti myös perjantaina. Teemme myös esivalut viemäreille. Maanantaina tulee Warmian asentajat ja valu on sitten iltapäivällä, jos sää sallii.

Kale pyörähti tänään tontilla ja oli ilmeisesti ihan tyytyväinen näkemäänsä työn jälkeen. Jospa vaikka muutama euro säästyisi lämmityslaskuissa, kun styroksit on huolellisesti laitettu.

Valmista styroksipintaa

Talonkin sokkeli valettu

Puolitoista viikkoa pyörähti taas melkoisen nopeaa. Tässä välissä taloon on ilmestynyt sokkeli, joka on jo valettukin.

Homma on sujunut hienosti ja aikataulussa ollaan. Kelitkin ovat suosineet. Vain yksi välipäivä tuli rankkasateen takia. Myös anturan ja sokkelin välisestä viisteestä oli hieman epäselvyyttä. Kale oli sanonut Staadin miehille, että ei tehdä, mutta minä sen kuitenkin sinne halusin. Tiedä sitten, onko tarpeellinen vai ei. Perustuskuvissa se kuitenkin on ja halusin tässä kohtaa niitä noudattaa. Meni nyt sitten tuntityöksi, mutta aina ei voittaa. Huono homma oli vielä se, että Tampereen Vesi oli taas päättänyt laittaa vedet poikki ilman mitään etukäteisilmoitusta ja miehet seisoivat tontilla tuntikaupalla tekemättä yhtään mitään. Harkitsemme kyllä vakavasti, teemmekö niistä tunneista reklamaation Tampereen Vedelle.

Sokkelin valu oli maanantaina (25.7.) ja pientä hämminkiä oli betoniauton kanssa. Se pumppasi 2-3 minuuttia betonia ja sanoi sitten sopimuksen irti. Vartin ihmettelyn ja sitä seuranneen puolen tunnin odottelun jälkeen saimme kuitenkin toisen pumppuauton tontille, joka toimikin ihan normaalisti ja valu saatiin tehtyä. Staadin miehet raudoittivat valun ilmeisen tehokkaasti ja Kale sanoikin jälkeenpäin, että puolet olisi riittänyt. No kestääpäähän sokkeli isältä pojanpojanpojalle... Yksi pieni puute tosin sokkelissa huomattiin jälkeenpäin. Kukaan ei muistanut väliseiniin jättää reikiä viemäreille ja vesiputkille...No, ne tehdään ensi maanantaina.

Eilen aloitin sitten oman osuuteni rakennushommissa. Tai kantelinhan minä jo valupäivänä rautoja työmiehille ihan aikani kuluksi ja onhan se mukavampi auttaa kuin vain katsella vierestä tumput suorina. Eilen kuitenkin työskentelin ihan ominpäin raksalla ja huomasin heti, että aina sitä kaveria näissä hommissa tarvitsisi. Homma ei ollut paha, mutta kaksi kättä rakennuspuuhissa on vain liian vähän. Monimutkainen työ ei tosiaan ollut kyseessä, asensin vain takalle korvausilmaputkea. Tein sen viemäriputkesta, jonka vein sokkelin ali ja eristin styroksikouruilla varmuuden vuoksi. Eristäminen ei kait olisi mitenkään pakollista, mutta olin lukenut blogia, jossa jollain oli puukiukaan ilmaputkeen kondensoitunut vettä. Yritän nyt vähentää tuota ilmiötä meidän putkessa ja laitoin siis eristeet päälle. Mutta siitä avusta... kun yrittää kahta 2 metrin pituista viemäriputkea saada toisiinsa kiinni ilman, että kumpikaan on siinä vaiheessa vielä kiinni missään, niin meinasi mennä hieman hankalaksi yksin. Onnistui kuitenkin. "Urakka" jäi vielä vähän kesken ja tarkoitus on mennä tekemään se tänään loppuun.

Viikonloppuna on sitten pystystyroksien asennus väliseiniin ja tallin kevytsoraharkkoihin edessä. Isä tulee auttamaan niissä. Maanantaina Staadin miehet tekevät puuttuvat läpiviennit väliseiniin. Todennäköisesti tiistaina tulee Haavisto tekemään täytöt ja sen jälkeen asennan kavereiden kanssa lattiastyroksit ja verkot. Siinä onkin tulevaksi viikoksi jo tapahtumaa kerrakseen.

Loppuun taas kuvia.

Betoniauto 1

Betoniauto 2

Vankilan muuri? :)

Korvausilmaputki á la Riku

Ja ulkopuolelta.

Sähkö tontilla

Saimme vihdoin sähkönkin tontille. Unohdin palauttaa aggregaatin perjantaina, mutta vein sen tänään heti aamusta vuokraamolle ja siellä oli tosi reilu kaveri ottamassa sitä vastaan. Hän otti vuokran vain torstailta ja perjantailta ja jätti viikonlopun veloittamatta. Sinne liikkeeseen on helppo palata uudestaan.

Nyt on vuorossa sähkösuunnitelmien odottaminen. Kerminen lupaili niitä ihan lähipäivinä. Kävin myös eilen illalla sähköpostikeskustelun Kalen kanssa alakerran lattiavalun paksuudesta. Meillä on kuviin piirretty vain 7 sentin valu. Sain kuitenkin hyviä kommentteja työkaveriltani (kiitos Stefan) asiaan liittyen ja kysäisin Kalelta asiasta. Meille tuleekin kuvista poiketen näillä näkymin 10 sentin valu, jolloin kaadot on helpompi tehdä ilman, että tulee ongelmia lattialämmitysputkien kanssa. Tämä pitää vain huomioida alapohjan täyttövaiheessa, jotta täyttöä ei tehdä liian ylös. Jos täyttö tehdään liian ylös, myös lattian korkeus nousee ja mm. keittiön työtason korkeus jää matalammaksi, kun välitason ikkuna tulee vastaan.

Anturat valettu

Viikko taas takana. Aika hyvin on päästy alkuun. Saimme kuin saimmekin tarvittavat tarvikkeet tiistaina tontille, myös Formex-muotit olivat ilmestyneet aamuyön tunteina paikalle. Rahtikirjan toimitusajan kohdassa luki vain "kiire". Tiistaina oli hieman sateinen keli, mutta ahkerasti Staadin porukka työskenteli muottien kimpussa. Maanantaina kaupunki oli toimittanut kulmapisteet tontille ja Haaviston miesten pohjat olivat tehty hienosti oikeaan kohtaan.

Keskiviikkona aamupäivästä oli sekä talon että tallin anturamuotit paikoillaan ja raudoitukset tehtynä. Meillä oli tiistain ja keskiviikon välisen yön myös maadoituskuparit anturat muoteissa kiinni. Pelkäsin hieman, että niitä ei aamulla enää löydy, mutta olivat onneksi paikallaan. Tiistaina alkoi sitten show sähkölaitoksen kanssa. Sieltä tuli tieto, että meillä ei mukamas ole liittymissopimusta tehtynä. Olin kuitenkin tehnyt 11.5. liittymissopimuksen tilapäisestä sähköstä työmaalle, joka oli tässä projektin aikana sitten tarkoitus muuttaa pysyväksi. Puhuin puhelimessa sähkölaitoksen edustajan kanssa ja heille ei tämä tilapäinen liittymissopimus yllättäen käynytkään, koska meidän tontille oli laitettu oikea mittauskeskus työmaakeskuksen sijaan. Kysyin, mitä tämä sitten tarkoittaa. Kuulemma sitä, että saamme sähköä ehkä 2-3 viikon kuluttua. Minulla paloi hermot aikalailla kokonaan siinä puhelimessa. 2-3 viikkoa viivettä vain sen takia, että paperin otsikko on "väärä"? Pääsimme suhtkoht kiivaan sananvaihdon jälkeen kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että pyrimme puolin ja toisin hoitamaan asian mahdollisimman nopeasti kuntoon.

Lopputulos tähän showhun on se, että saamme sähköt (toivottavasti) ensi maanantaina. Tämän tiedon sain vasta nyt perjantaina. Aikaisemmin emme olisi niitä kuuulemma saaneetkaan, koska (yllätys, yllätys) Veralla ei ollutkaan valmiudet sähkönsyöttöön vielä valmiina, vaikka niidenkin piti olla kunnossa jo heinäkuun alussa. Kaikesta sählingistä huolimatta keskiviikkona kuitenkin valettiin molemmat anturat iltapäivän ja illan aikana.

Torstaihin mahtui sitten taas vesishow. Vesimittarinhan piti tulla jo keskiviikkona, mutta saimmekin sen sitten torstaina. Olin itse paikallaaamulla , kun Tampereen Veden asentajat tulivat asentamaan mittaria. Ensimmäinen kommentti: "Voimme me mittarin asentaa, mutta ei noissa runkoputkissa ole vielä pisaraakaan vettä." Mitä!? Eli vesilaitoksellakaan ei ollut valmiudet vielä kunnossa. Mutta tällä kertaa onni potkaisi. Samaan aikaan kuin miehet asensivat meille mittaria, katua pitkin asteli toinen porukka avaamassa kaivon kansia ja vesisulkuja kadun alla. Kyseinen porukka laittoi runkoputkia huuhteluun, jotta epäpuhtaudet poistuvat. Kysyin heiltä, voimmeko (pakko voida) käyttää vettä muuraamiseen. He sanoivat, että heidän puolestaan kyllä, kunhan emme juo sitä missään nimessä ennen ensi viikon alkua. Lupasin, että emme juo. Huh, oli helpotus saada vettä työmiehille ilman säiliön kanssa sähläämistä.

Sähkö oli kuitenkin vielä ongelmana. Ja torstaiaamuna elättelin vielä toiveita, että saisimme sähköt tontille sinä päivänä. Yhdentoista aikaan sain tietää, että ainakaan torstaina emme missään nimessä saisi sähköjä, joten ei muuta kuin raksapakun nokka kohti konevuokraamoa ja aggregaattia hakemaan. Messukylästä ne olivat loppu, mutta Epilästä löytyi. Yhden aikaan olin aggregaatin kanssa tontilla ja Staadin miehet pääsivät muuraushommiin, vihdoinkin. He muurasivatkin ahkerasti ja iltakahdeksalta tallin sokkeli oli muurattu valmiiksi asti. Jälki näyttää minusta hyvältä.

Perjantaina raksalla ei tapahtunut mitään. Vain Lakan rekka kävi tuomassa lastin kiviä tontille ensi viikkoa varten. Staadin porukka oli suunnannut jo viikonlopun viettoon lahden eteläpuolelle.

Ensi viikolla odottelemme siis sähköjä ja talon perustukset alkavat nousta. Hyvässä vauhdissa ollaan. Loppuun vielä kuvia viikon varrelta.

Formex + ammattilaiset = nopeaa

Maadoituskupari anturaraudoituksessa

Tallin antura

Ja talon antura

Tallin sokkelin muurausta

Siistiä jälkeä

Rakennukset alkavat hahmottua tontille yhä paremmin.

Pientä häslinkiä

Heräsin tänä aamuna puoli kahdeksalta siihen, kun Pilvi kiikutti soivaa puhelinta minun luokse sänkyyn. Jos joku tuttu ihmettelee, miten olin nukkumassa niin myöhään, niin olin päässyt töistä kello 12 yöllä =). Erkki soitti (Staadin pomo) ja kertoi, että työmiehet eivät löydä tontille ja Kale ei vielä vastannut puhelimeen. Minä siitä sitten suuntasin samantien tontille päin. Vain tapaamispaikka jäi hieman epäselväksi. Odottelin ensin yhdessä risteyksessä ja sitten toisessa, kunnes Erkki soitti uudestaan (Erkki oli itse laivassa matkalla kohti Helsinkiä) ja kertoi, että työmiehet ovat Siwan edessä. Kurvasin Siwalle ja sieltä löysinkin 4 karskia virolaista, jotka sitten ajelivat perässäni tontille. Olin jo Erkin ensimmäisen puhelun jälkeen hieman huolissani, että mitä miehet tontilla oikein tekisivät, koska käsittääkseni mitään tarvikkeita ei vielä ollut tullut. Jotain pientä tietokatkosta Erkin ja Kalen välillä oli ollut, mutta päivän aikana saatiin sotkut selviksi ja huomenna eli tiistaina tontilla pitäisi olla tarvikkeita anturoiden aloittamista varten. Toivotaan vain, että myös Formex-muotit saadaan paikalle.

Erkki kyseli myös sähköjen ja veden perään. Sähköt on tilauksessa ja soitin sitten iltapäivällä vesilaitokselle ja sain mittarin asennuksen keskiviikoksi aamupäivälle, joten eiköhän nekin siitä järjesty. Sähköä saa aina tarvittaessa sitten aggregaatillakin.

Päivä oli melkoisen sekava, mutta asiat kuitenkin järjestyivät mielestäni hyvin. Huomenna aamulla menen ihmettelemään, onko rakennuksen kulmapisteet sielläpäinkään, missä me niiden luullaan olevan.

Maatyöt valmiit

Maatyöt perustuksia varten valmistuivat perjantaina. Myöhemmin Haaviston porukka tulee tekemään vielä täytöt, kun sokkelit on lattiakorkeudessa. Nyt vain odotellaan ensi viikon puoltaväliä, kun Staadin porukka tulee tekemään anturoita ja siihen päälle sitten sokkelia.

Tontin rajalle oli ikävästi jäänyt 4 puuta liian lähelle tulevaa talon paikkaa. Pari puuta oli ihan kallion reunallakin ja jo sen takia vaarassa kaatua ensimmäisellä kovalla tuulella. Aloituskokouksessa sovimme, että kaadan puut pois, ettei työmiehillekin aiheudu niistä vaaraa. Lainasin Pilvin veljeltä moottorisahan ja kävin tänään työkaverin avustuksella sahaamassa puut nurin. Hyvin onnistui, vaikka aiempaa kokemusta moisesta ei kovin kummoisesti ollutkaan. Isoin puu oli kuitenkin reilut parikymmentä senttiä paksu.

Tilasin Kermiseltä myös mittauskeskuksen ja hän lupasi tuoda sen maanantaina. Jos vaikka saataisiin sähkötkin lähiaikoina tontille. Voi olla, että joudun käydä vuokraamassa aggregaatin Staadin porukalle ensimmäisille päiville. Tilasin myös kaupungin mittauskeskuksesta miehet merkkaamaan talon ja tallin kulmapisteet ja lattioiden korot tontille. Hekin lupasivat tulla maanantaina.

Aika hyvällä mallilla hommat ovat ja talo alkaa siis nousemaan ensi viikolla. Ensimmäiset raksahousut kokivat kovan kohtalon. Eivät kestäneet puidenkaatourakkaa ja olivat revenneet takapuolesta molemmin puolin...tosin itse en sitä huomannut laisinkaan, kun oli niin kuuma. Pilvi sai makeat naurut, kun pääsin kotiin.

Rännikaivojen liitosputket törröttävät pystyssä.

Aloituskokous

Tänään pidimme aloituskokouksen tontilla. Paikalla oli Kale, kaupungin rakennustarkastaja ja minä. Kokous meni tietenkin melko rutiinilla, kun Kale on muutaman sellaisen ennenkin käynyt läpi. Mitään ihmeellistä ei ilmennyt.

Maatyöt olivat taas edistyneet hyvää vauhtia. Salaojat olivat paikoillaan talonkin kohdalla. Sepeliä tuotiin kait kolmella autolla ja kaivurikuski levitti sitä taitavasti. Maatyöt ovat huomenna valmiit, jos ei mitään ongelmia ilmene.

Ensi viikolla sitten anturoiden valu ja siitä n. kolme kuukautta ja talo pitäisi olla säältä suojassa eli vesikatto ja ikkunat paikoillaan. Alunperin anturat suunniteltiin tehtäväksi ihan perinteisin menetelmin, mutta nyt ne tehdään kuitenkin Formexin anturamuoteilla.

On muuten erikoista, miten pieneltä talon paikka näyttää, kun sitä katselee tyhjällä tontilla. Välillä meinasi usko loppua, että tuohonko se pitäisi tosiaan mahtua.

Putkihässäkkää teknisen tilan alla. "Pariputket" keskellä ovat maaliuosta varten. Isoin on yhdistetty vesi- ja lämpökanaali autotallille. Keltaisessa tulee datakaapeli, toinen keltainen on terassin sähköjä varten. Ja toisessa mustassa suojaputkessa tulee vesijohto ja toiseen tulee aikanaan sähköjohtoja mittauskeskukselta talolle.

Salaojia ja sepelin levitystä. Salaojat laitetaan passilla oikeaan kaatoon, nyt vielä  heiteltynä sinne tänne.

Maatöitä ja sähkösuunnittelua

Neljä päivää maatöitä takana ja hyvin on projekti edistynyt. Tässä hieman yhteenvetoa tähänastisesta.

Sunnuntaina kävin ostamassa 50 metrin mitan Hong Kongista ja kävin illalla töiden jälkeen huvikseni mittailemassa tontin rajat, kun kaupunki oli perjantaina laittanut rajapyykit uudestaan paikoilleen. Oikean mittaisilta sivut vaikuttivat.

Maanantaina kävin taas katsomassa, miten hommat sujuivat tontilla. Työt olivat edenneet nopeasti. Tontilta oli kaivettu irtomaat käytännössä kokonaan pois ja vesijohdolle ja viemäreille oli tehty syvä kaivanto. Tontin länsipäästä oli sitten kuitenkin löytynyt kalliota, jota jouduttaisiin räjäyttämään pois. Tapasin pikaisesti itse Haavistonkin, joka esitti heti visaisia kysymyksiä. Silloin aina huomaa, että ei sitä itse kyllä tiedä mitään mistään, jos joku ei ole tajunnut juuri sitä asiaa kertoa aikaisemmin. Keskusteltiin mm. vesijohdon vetämisestä talon alta ja sähkön mittauskeskuksesta. Olin saanut kaupungilta ukaasin, että talon alle vesijohtoa ei saa vetää kuin vasta ihan lopussa. Haavisto halusi lyhentää kaivantoa ja viedä vesijohdon varaston ali. No yksi puhelu kaupungille (Haaviston toimesta) ja lopputuloksena vesijohto menee varaston ali, mutta suojaputkessa. Haaviston työmies Jussi itseasiassa laittoi vesijohdon sitten koko matkalle liittymästä asti suojaputkeen, joten se on helposti vaihdettavissa, jos joskus on tarvetta. Mittauskeskuksen paikka olisi pitänyt olla tiedossa, mutta meillä ei sähkösuunnittelu ollut vielä maanantaina kunnolla edes käynnissä. Haavisto pikaisesti päätti, että autokatokseenhan se tulee. No, sinne se sitten sähkösuunnittelussakin lopulta tuli. Keskustelin myös Jussin ja kaivurikuskin kanssa murskeen ja sepelin eroista ja mietin vieläkin valintaani anturan alle. Maanantai-iltana saimme ensimmäiset luonnokset sähkösuunnitelmista Kermisen Karilta.

Tiistaina suuntasin taas aamulla tontille. Kiikutin sähköasemapiirroksen Jussille ja totesimme, että siinä oli kaikki suurinpiirtein samalla tavalla kuin oli jo osittain toteutettukin. On ollut toisaalta pienoinen järkytys ja toisaalta melko huvittavaa, miten paljon jo maatyövaiheessa on suunnitelmilla heitetty kuikkaa. Vesijohto ja sähköt menevät tontilla hieman eri reittiä kuin kuvissa. Jätevesi- ja perusvesikaivot ovat täysin eri paikassa kuin kuvissa. Salaojat tulevat erilailla kuin kuvissa. Autotallin rännikaivot muuttivat eripaikkaan kuin kuvissa. Totesin Jussille, kun keskustelimme asiasta, että minulle on noissa asioissa ihan sama, miten ovat, kunhan kaikki toimii. Ja päädyin muuten siihen sepeliin, mitä tulee maa-ainekseen anturoiden alle. Kalliimpaa, mutta pitäisi olla ainakin viimeisen päälle nykytietämyksen mukaan tehty. Maa-aineskuskin (Laaksonen) mukaan nykypäivänä n. 10% tehdään sepelillä ja loput edelleen murskeella. Olen kuitenkin saanut kahdelta eri taholta, jotka molemmat korjaavat vanhojen ja jopa uusienkin talojen perustusten kosteusvaurioita, tiedon, että sepeli on se oikea materiaali sinne anturankin alle. Ja luotan tähän tietoon. Tiistai-iltana porari tuli paikalle porailemaan reiät valmiiksi panostajalle. Myöhään tiistai-iltana kävimme kotona sähkösuunnitelmia läpi, koska tapaamme suunnittelijan keskiviikkona kello 8.30. Pitkä päivä vaati veronsa ja jotain tulkintaeroja sähköissä meinasi olla minun ja Pilvin välillä :)

Keskiviikkona menin heti seitsemän jälkeen katsomaan, joko räjäyttelijä olisi paikalla. Ei näkynyt miestä. Sitten koko perheen voimin sähkösuunnittelijaa eli Kermistä tapaamaan. Tapaaminen oli mielestämme antoisa. Saimme sähköt ja valaistuksen aika hyvään kuosiin. Joitakin yksityiskohtia mietimme vielä, mutta ne voi muuttaa vielä oikeastaan viime metreilläkin. Sen jälkeen heitinkin muut kotiin ja ajoin samantien Kalen toimistolle urakkasopimusta allekirjoittamaan. Meidän talon pystyttää sellainen firma kuin Staadi. Staadi on virolaisten pyörittämä firma, joka on tehnyt paljon Lammi-taloja Helsingin seudulla ja haluavat nyt tulla myös Tampereen markkinoille. Saimme urakan mukavaan hintaan ja porukka vaikuttaa pätevältä. Sopimus oli nopeasti käyty läpi, Kale oli tehnyt hyvän työn. Ensi viikolla alkaa sitten anturoiden valu. Iltapäivällä menin takaisin tontille ja näky oli aika uskomaton. Tontti oli taas puolillaan kiveä. Uskomatonta, miten niin pienen näköisestä kalliosta voi tulla niin paljon kiveä, kun se jysäytetään pieniksi paloiksi.

Uskoisin, että tällä viikolla tontilla on hyvät pohjat ja ensi viikolla Erkin porukka pääsee hommiin. Kermiseltä pitää vielä muistaa tilata mittauskeskus tontille, jotta saadaan sähkötkin urakkamiehille jossain vaiheessa.

Paljon on oppinut ja saanut tietoa rakentamisesta jo neljässä päivässä. Aika uskomatonta.

Tässä vielä kännykkäkuvia tältä viikolta.

Kaivanto viemäreille ja vesijohdolle. (Ma 4.7.)

Kalliota tontin länsipäässä. (Ma 4.7.)

Putkikaivanto. (Ma 4.7.)

Vesijohto jo osittain suojaputkessa. (Ma 4.7.)

Viemärit ja vesijohto jo osittan peitossa. Jussi asentaa viemäriä tallin suuntaan. Alakulmassa perusvesikaivo ja  Jussin takana viemärin tarkastuskaivo. (Ma 4.7)

Melkosia murkuloita löytyi tontilta. Etummainen jää tontille koristeeksi. Muut posautettiin. (Ti 5.7.)

Jussi asentaa tallin salaojia. Sepeliä jo levitetty tallin pohjiksi. Taka-alalla porari poraamassa panostusreikiä. (Ti 5.7.)

Aika mieletön näky keskiviikkona 6.7., kun kallio oli räjäytetty.

Toisesta suunnasta samat kasat.

Ensimmäisiä oltiin (kait)

Tänään se sitten alkoi. Aamupalan jälkeen puoli kahdeksalta hyppäsin autoon ja suuntasin nokan kohti tonttia. En  oikein tiennyt, mitä odottaa. Onko tontilla ketään töissä ja jos on, mikä on homman nimi...

Hirvikalliossa näky oli heti hieman erilainen kuin aiemmin. Uusien katujen tuore asfaltti oikein kiilsi kauniin aamun auringon valossa ja kaupungin työkoneet olivat tipotiessään. Jo kaukaa näki, miten tontteja varten raivatulla aukiolla, metsän laidassa oli yksinäinen kaivuri hommissa nostellen kiviä kuorma-auton lavalle. Haavisto oli laittanut miehensä aikaisin asialle. Meidän tonttiahan siellä myllättiin.

Minulla oli vain lyhyt viesti kaivurikuskille. "Jätä kolme kiveä tontin perälle ja yksi kivi tontin etuosaan." Sen verran olimme ehtineet miettiä tulevaa pihaamme :)

Ja tottakai nappasin pari kuvaa muistoksi.

Viime hetken sähläystä

Huomenna se sitten alkaa. Haavisto tuo kaivinkoneen tontille ja maatyöt alkavat. Rakennuslupakin pitäisi olla ok. Kotiin asti päätös ei vielä ole ehtinyt, mutta suullisesti se on meille kerrottu.

Tämä viikko on ollut todella sekava. On ollut häslinkiä salaojien ja radonputkien suunnittelujen kanssa. Sähkösuunnittelun aloituksella oli myös kiire. Meidän sähkösuunnittelija on Kari Kerminen Akaan sähköstä. Olen pommittanut häntä pitkin viikkoa erilaisilla sähköposteilla, kuvilla ja toiveilla. Toivottavasti saadaan se puoli ajoissa kuntoon.

Oli myös epäselvää, kuka suunnittelee keskuspölynimurin. Nyt mennään meidän omalla suunnitelmalla, jolla on imurin myyjän hyväksyntä. Imuriksi tulee Puzerin Eeva. Kiitokset vain Jani Vuorelalle aktiivisesta asiakaspalvelusta.

Oma asuntomme on tässä välillä myyty. Väliaikaisen asunnon metsästys on käynnissä. Toivottavasti saadaan sekin asia pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian.

Välillä on meinannut hieman stressiäkin pukata pintaan, mutta kyllä se kait tästä. Luotan ja uskon (ainakin toivon) siihen, että asiat yksinkertaistuvat, kun suunnitteluvaihe on takana ja itse rakentaminen alkaa rullaamaan eteenpäin.

Mutta huomenaamulla suuntaan aikaisin tontille ja kerron kaivurikuskille, että haluamme säästää pari kiveä tontille pihakoristeeksi. Siitä se lähtee.

Juhannus ja LVI

Juhannus alkaa olla takanapäin.

Eilen eli juhannuspäivän illalla LVI-kuvia katsellessani (joo, ei ollut parempaa tekemistä :) ) huomasin, että lvi-suunnittelija oli piirtänyt yhden iv-kanavan suoraan meidän pyykkikuilun kohdalle. En tiedä, miten en sitä aiemmin huomannut ja miten suunnittelija on siihen voinut sen piirtää. LVI-kuvat on jo kopioliikkeessä valmiina, joten hieman mietityttää, kuka maksaa uudet kuvat. Vai miten asiassa edetään. Myös perustuskuvat tulivat ja niissä mainittiin, että lvi-suunnittelija piirtää salaojat ja radonputkituksen. No, mielestäni noitakaan ei meidän lvi-kuvista löydy. Melkoinen soppa taas selvitettävänä. Välillä tuntuu, että mikään muu ala ei voi olla näin sekava ja täynnä välinpitämättömiä ja "ei ole mun homma"-tyyppejä täynnä. Ja sitten ihan maallikkona pitää yrittää pysyä mukana, kuka teki ja mitä.

Käytiin tänään koko perheen voimin pyöräretkellä katsomassa tonttia ja kaupungin töiden edistymistä. Hyvältä näyttää. Rapakivikatu näyttää jo kadulta. Tosin naapuri oli jo heti paaluttanut meidän tontille... ;) Rakennuskyltti oli meidän puolella.

Kale on tilannut meidän tontille kaivurin 1.7., joten silloin homma käynnistyy. Tosin pienenä huolenaiheena on rakennuslupa. Sitä ei vieläkään ole kaupungilta kuulunut. Toivottavasti saamme sen ensi viikolla...

Keltaiset putket taitavat olla aika tarkkaan meidän pääoven paikalla.
Vasemmassa reunassa tien laidassa meidän viemäriliitännät.

Rapakivikatu meidän autotallin paikkeilta alaspäin.

Viikot vierähtävät, eikä blogiakaan ehdi päivittää...

LVI-suunnitelmat alkavat olla hyvällä mallilla. Olemme saaneet Virkkusen Heikiltä toiset versiot katseltaviksi. Ihan kauheasti meillä ei ensimmäisiinkään ollut kommentteja tai muutospyyntöjä, mutta jotain pientä. Keittiössä halusimme muuttaa ilmastointiputkien linjauksia, jotta saamme sinne valokaton. Kurasyöppöön lisäsimme oman hanan. Kodinhoitohuoneeseen Heikki oli piirtänyt normaaliin tapaan kaivon keskelle lattiaa, mutta me halusimme sen piiloon. Alakerran pesuhuoneessa siirsimme toista suihkua hieman keskemmälle. Eli tuonkaltaisia pikkumuutoksia.

Joitakin toimittajia on jo valittu: lattialämmitys tulee Warmialta, maatyöt tekee Jussi Haavisto.

Kävin tänään ostamassa raksapakun Lempäälästä eräältä toiselta rakentajalta. Kyseessä on tyylikäs Mercedes-Benz 307D vuosimallia -86. :) Kyllä tuolla kelpaa kuskata tavaraa raksalle.