Maatöitä ja sähkösuunnittelua

Neljä päivää maatöitä takana ja hyvin on projekti edistynyt. Tässä hieman yhteenvetoa tähänastisesta.

Sunnuntaina kävin ostamassa 50 metrin mitan Hong Kongista ja kävin illalla töiden jälkeen huvikseni mittailemassa tontin rajat, kun kaupunki oli perjantaina laittanut rajapyykit uudestaan paikoilleen. Oikean mittaisilta sivut vaikuttivat.

Maanantaina kävin taas katsomassa, miten hommat sujuivat tontilla. Työt olivat edenneet nopeasti. Tontilta oli kaivettu irtomaat käytännössä kokonaan pois ja vesijohdolle ja viemäreille oli tehty syvä kaivanto. Tontin länsipäästä oli sitten kuitenkin löytynyt kalliota, jota jouduttaisiin räjäyttämään pois. Tapasin pikaisesti itse Haavistonkin, joka esitti heti visaisia kysymyksiä. Silloin aina huomaa, että ei sitä itse kyllä tiedä mitään mistään, jos joku ei ole tajunnut juuri sitä asiaa kertoa aikaisemmin. Keskusteltiin mm. vesijohdon vetämisestä talon alta ja sähkön mittauskeskuksesta. Olin saanut kaupungilta ukaasin, että talon alle vesijohtoa ei saa vetää kuin vasta ihan lopussa. Haavisto halusi lyhentää kaivantoa ja viedä vesijohdon varaston ali. No yksi puhelu kaupungille (Haaviston toimesta) ja lopputuloksena vesijohto menee varaston ali, mutta suojaputkessa. Haaviston työmies Jussi itseasiassa laittoi vesijohdon sitten koko matkalle liittymästä asti suojaputkeen, joten se on helposti vaihdettavissa, jos joskus on tarvetta. Mittauskeskuksen paikka olisi pitänyt olla tiedossa, mutta meillä ei sähkösuunnittelu ollut vielä maanantaina kunnolla edes käynnissä. Haavisto pikaisesti päätti, että autokatokseenhan se tulee. No, sinne se sitten sähkösuunnittelussakin lopulta tuli. Keskustelin myös Jussin ja kaivurikuskin kanssa murskeen ja sepelin eroista ja mietin vieläkin valintaani anturan alle. Maanantai-iltana saimme ensimmäiset luonnokset sähkösuunnitelmista Kermisen Karilta.

Tiistaina suuntasin taas aamulla tontille. Kiikutin sähköasemapiirroksen Jussille ja totesimme, että siinä oli kaikki suurinpiirtein samalla tavalla kuin oli jo osittain toteutettukin. On ollut toisaalta pienoinen järkytys ja toisaalta melko huvittavaa, miten paljon jo maatyövaiheessa on suunnitelmilla heitetty kuikkaa. Vesijohto ja sähköt menevät tontilla hieman eri reittiä kuin kuvissa. Jätevesi- ja perusvesikaivot ovat täysin eri paikassa kuin kuvissa. Salaojat tulevat erilailla kuin kuvissa. Autotallin rännikaivot muuttivat eripaikkaan kuin kuvissa. Totesin Jussille, kun keskustelimme asiasta, että minulle on noissa asioissa ihan sama, miten ovat, kunhan kaikki toimii. Ja päädyin muuten siihen sepeliin, mitä tulee maa-ainekseen anturoiden alle. Kalliimpaa, mutta pitäisi olla ainakin viimeisen päälle nykytietämyksen mukaan tehty. Maa-aineskuskin (Laaksonen) mukaan nykypäivänä n. 10% tehdään sepelillä ja loput edelleen murskeella. Olen kuitenkin saanut kahdelta eri taholta, jotka molemmat korjaavat vanhojen ja jopa uusienkin talojen perustusten kosteusvaurioita, tiedon, että sepeli on se oikea materiaali sinne anturankin alle. Ja luotan tähän tietoon. Tiistai-iltana porari tuli paikalle porailemaan reiät valmiiksi panostajalle. Myöhään tiistai-iltana kävimme kotona sähkösuunnitelmia läpi, koska tapaamme suunnittelijan keskiviikkona kello 8.30. Pitkä päivä vaati veronsa ja jotain tulkintaeroja sähköissä meinasi olla minun ja Pilvin välillä :)

Keskiviikkona menin heti seitsemän jälkeen katsomaan, joko räjäyttelijä olisi paikalla. Ei näkynyt miestä. Sitten koko perheen voimin sähkösuunnittelijaa eli Kermistä tapaamaan. Tapaaminen oli mielestämme antoisa. Saimme sähköt ja valaistuksen aika hyvään kuosiin. Joitakin yksityiskohtia mietimme vielä, mutta ne voi muuttaa vielä oikeastaan viime metreilläkin. Sen jälkeen heitinkin muut kotiin ja ajoin samantien Kalen toimistolle urakkasopimusta allekirjoittamaan. Meidän talon pystyttää sellainen firma kuin Staadi. Staadi on virolaisten pyörittämä firma, joka on tehnyt paljon Lammi-taloja Helsingin seudulla ja haluavat nyt tulla myös Tampereen markkinoille. Saimme urakan mukavaan hintaan ja porukka vaikuttaa pätevältä. Sopimus oli nopeasti käyty läpi, Kale oli tehnyt hyvän työn. Ensi viikolla alkaa sitten anturoiden valu. Iltapäivällä menin takaisin tontille ja näky oli aika uskomaton. Tontti oli taas puolillaan kiveä. Uskomatonta, miten niin pienen näköisestä kalliosta voi tulla niin paljon kiveä, kun se jysäytetään pieniksi paloiksi.

Uskoisin, että tällä viikolla tontilla on hyvät pohjat ja ensi viikolla Erkin porukka pääsee hommiin. Kermiseltä pitää vielä muistaa tilata mittauskeskus tontille, jotta saadaan sähkötkin urakkamiehille jossain vaiheessa.

Paljon on oppinut ja saanut tietoa rakentamisesta jo neljässä päivässä. Aika uskomatonta.

Tässä vielä kännykkäkuvia tältä viikolta.

Kaivanto viemäreille ja vesijohdolle. (Ma 4.7.)

Kalliota tontin länsipäässä. (Ma 4.7.)

Putkikaivanto. (Ma 4.7.)

Vesijohto jo osittain suojaputkessa. (Ma 4.7.)

Viemärit ja vesijohto jo osittan peitossa. Jussi asentaa viemäriä tallin suuntaan. Alakulmassa perusvesikaivo ja  Jussin takana viemärin tarkastuskaivo. (Ma 4.7)

Melkosia murkuloita löytyi tontilta. Etummainen jää tontille koristeeksi. Muut posautettiin. (Ti 5.7.)

Jussi asentaa tallin salaojia. Sepeliä jo levitetty tallin pohjiksi. Taka-alalla porari poraamassa panostusreikiä. (Ti 5.7.)

Aika mieletön näky keskiviikkona 6.7., kun kallio oli räjäytetty.

Toisesta suunnasta samat kasat.

Juhannus ja LVI

Juhannus alkaa olla takanapäin.

Eilen eli juhannuspäivän illalla LVI-kuvia katsellessani (joo, ei ollut parempaa tekemistä :) ) huomasin, että lvi-suunnittelija oli piirtänyt yhden iv-kanavan suoraan meidän pyykkikuilun kohdalle. En tiedä, miten en sitä aiemmin huomannut ja miten suunnittelija on siihen voinut sen piirtää. LVI-kuvat on jo kopioliikkeessä valmiina, joten hieman mietityttää, kuka maksaa uudet kuvat. Vai miten asiassa edetään. Myös perustuskuvat tulivat ja niissä mainittiin, että lvi-suunnittelija piirtää salaojat ja radonputkituksen. No, mielestäni noitakaan ei meidän lvi-kuvista löydy. Melkoinen soppa taas selvitettävänä. Välillä tuntuu, että mikään muu ala ei voi olla näin sekava ja täynnä välinpitämättömiä ja "ei ole mun homma"-tyyppejä täynnä. Ja sitten ihan maallikkona pitää yrittää pysyä mukana, kuka teki ja mitä.

Käytiin tänään koko perheen voimin pyöräretkellä katsomassa tonttia ja kaupungin töiden edistymistä. Hyvältä näyttää. Rapakivikatu näyttää jo kadulta. Tosin naapuri oli jo heti paaluttanut meidän tontille... ;) Rakennuskyltti oli meidän puolella.

Kale on tilannut meidän tontille kaivurin 1.7., joten silloin homma käynnistyy. Tosin pienenä huolenaiheena on rakennuslupa. Sitä ei vieläkään ole kaupungilta kuulunut. Toivottavasti saamme sen ensi viikolla...

Keltaiset putket taitavat olla aika tarkkaan meidän pääoven paikalla.
Vasemmassa reunassa tien laidassa meidän viemäriliitännät.

Rapakivikatu meidän autotallin paikkeilta alaspäin.

Ensimmäinen "urakka" tehty

Eli pystytetty tontille rakennushankkeesta kertova kyltti :). Ei kait sitä vappuaamuna parempaakaan tekemistä ole kuin käydä heti alkajaisiksi tontilla hommissa. Pilvikin oli ensimmäistä kertaa tonttia tutkimassa. Häntä tonttimme kyljessä oleva "metsä" hieman hymyilytti. Metsä kun on hieman nuorehko ja kauniisti sanottuna kitukasvuinen...

Pikaisella vilkaisulla alueelle näytti siltä, että kylttimme olisi ensimmäinen. Se hieman ihmetytti, koska ilmeisesti jotkut ovat jo rakennuslupaa hakeneet. Mutta ehkä Tampereen kaupunki ei ole sitten tarkka siitä, että kyltti pitäisi olla tontilla jo hakemusta jätettäessä. Maanantaina meillä pitäisi olla naapurien kuuleminen valmis, joten pääsemme oman hakemuksemme jättämään tiistaina tai keskiviikkona.

Naapurien kuuleminen

Saimme tänään viimeisen vaiheen eli naapurien kuulemisen käyntiin ennen kuin voimme jättää rakennuslupahakemuksemme. Pari erittäin mukavaa pariskuntaa tavattiin, mukava saada heistä uudet naapurit sitten joskus vuoden päästä(?).

Vielä neljä muuta naapuritontin haltijaa jäljellä.

Joku on unohtanut öljytä rattaat...

...kun tuntuu, että hommat ei tällä hetkellä oikein suju. Saimme talvella Tampereen kaupungilta tiedon, että vuokrasopimus tulee voimaan, kun sen allekirjoittaa. Vuokrasopimus on taas edellytyksenä kiinnitysten hakemiselle ja kiinnitykset edellytyksenä pankkilainalle. Olemme lykänneet vuokrasopimuksen allekirjoittamista, koska on melko turhaa maksaa vuokraa tontista, jolle ei vielä edes pääse. Nyt sitten saimmekin tiedon, että kyllä vuokrasopimuksen voi laittaa alkamaan siitä päivästä, kun haluaa (kuitenkin aina kuun alusta). Näin ollen olisimme voineet hakea jo kiinnityksetkin sekä tehdä lainasopimuksen pankin kanssa ja hyödyntää näin ollen matala kiinteä korko. Nyt voi olla, että häviämme turhaan rahaa koronnousussa...vain Tampereen kaupungin huonon tiedottamisen takia. Kyllä ottaa päähän.

Rakennuslupahakemus on myös vaiheessa. Tontillemme piti tehdä pintavaaitus nyt kevään alkaessa, mutta tontti olikin melkoisesti myllätty kaupungin kunnallistekniikka- ja tietöiden takia. Nyt tilasimme pintavaaituskartan kaupungilta. Ja tämänkin olisi voinut tehdä jo viikkoja sitten, kun olisi tiennyt...

Muutama kuva tulevalta tontiltamme. Piirsin karkeasti tontin rajoja kuviin. Rapakivenkadun, joka on siis meidän tuleva kotikatu, päässä on kallio ihan pinnassa. Kait ihan positiivista, kun ei talo ainakaan vajoa, mutta saattaa tuoda lisäkuluja pohjatöihin.

Suurinpiirtein itään päin otettu kuva

Ja länteen...

Rapakivikadun päästä etelään...

Kalliota Rapakivikadun pohjoispäässä

Sama paikka toisesta suunnasta

Puiston reunaan

Tonttimme on hieman muista alueen tonteista poikkeava, kolmion muotoinen. Paikka on kuitenkin mielestämme todella hyvä, puiston reunassa, lähes korkeimmalla paikalla. Oleskelupiha on lounaan suuntaan. Kävin tietenkin heti maastossa katsomassa, miltä paikka näyttää, mutta eipä sitä maallikkona paljon osannut talonrakentamisen näkökulmasta katsoa. Hyvältä kuitenkin näytti, mukavan näköistä pientä metsikköä heti tontin pohjoispuolella.

Punaisella meidän tontti

"Lottovoitto"

Olin kaupassa maitohyllyllä, kun kuulin, että puhelimeeni saapui tekstiviesti. Mielessäni oli kirkkaana, että samana päivänä arvottiin Tampereen kaupungin tontit hakijoiden kesken. Nostelin maitopurkit yksitellen kärryyn ja siirryin hieman rauhallisempaan paikkaan vakuumipakattujen kalojen luokse. Kaivoin puhelimen taskustani ja avasin viestit. Viesti numerosta 13132:"Tampere arpoi omakotitontit 4.11.2010. Arvonnassa teille osui tontti 7/6176/Kaukajärvi. Päätös arvonnan tuloksesta lähetetään kaikille hakijoille." Luin sen pari kolme kertaa.

Ensimmäinen tunne oli jotain onnen ja kauhistuksen sekoitusta. Uskomattoman hienoa saada tontti ja uskomattoman kauheaa tajuta, miten paljon tekemistä olisi edessä. Seuraavaksi yritin näkömuistin sopukoista hakea tietoa, mikä tontti oli kyseessä. Pienoinen toive nousi mieleen, että kyseessä saattaisi olla joku alkupään toiveista. Laitoin puhelimen taskuun ja jatkoin kauppakäynnin loppuun. Ihme oli, että sain kaikki ostokset tehtyä.

Kotiin ajaessani mietin, mitä sanon vaimolle. Ajattelin kertoa totuuden heti, koska se olisi vastakohtaa uskomattomampaa. Niinpä totesin vaimolle kotiin päästyäni, että saimme tontin arvonnasta. Hän tietenkin ensin väitti, että huijaan, mutta vakuutin puhuvani totta. Kävelinkin samantien koneelle katsomaan, mikä tontti meille osui. Ja jotta unelman toteutus saisi parhaan mahdollisen alun...meille osui meidän ykkösvaihtoehto.